Alkuviikosta piti olla kotiutus. Ei ole.
Pikkuinen ei jaksa syödä vielä kuin n. puolet ruuistaan. Eli ei toteudu unelma alkuviikosta kotiin.. :'(
Koitan asennoitua. Reipastua. Uskoa, että kaikki on vauvalla ihan hyvin. Vaikka luulen tietäväni, että paras olisi äidin lähellä. Se vaan nyt ei ole mahdollista.
Joka toinen päivä ajan 320km päästäkseni pariksi tunniksi pienen luo.
Mutta on se sen arvoista! Rakkaani <3
Aamun olen siivonnut ja pyykännyt. Jatkan ompeluilla. Päivät on täytettävä tekemisellä, etten liiaksi ikävöi pienintäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti