Tankkauspäivä

16.2 aloitin tämän ruokavalion ja tänään pidän ensimmäisen tankkauspäivän. Hiilarihimoja ei oikeastaan ole ollut, mutta paino ei ole liikahtanut mihinkään vähään aikaan ja imetyksen vuoksi ajattelin tähän väliin pitää tankkipäivän. Seuraava olkoon sitten vauvan kastejuhlassa ensi kuussa ;)

Pää on kipeä (vaikka kello ei ole kun puolenpäivän) hiilareista.. mikähän on olo illalla? o_O

Hiilareita on kyllä ihan mun perusruokavaliossakin. Tässä esimerkkiä päivittäisestä syömisestä:

Aamupala: Kaurapuuro + raejuusto
Lounas: Kasviksia, puolikas avokado, riisi/pasta/real leipä, liha
Välipala: Rahka+mehukeitto, pähkinät
Päivällinen: sama kuin lounas
Iltapala: Maitoraha + mehukeitto

Lepopäivinä en aina syö lounaalla hiilareita. Nälkä ei näillä eväillä ole ollut. Rasvaa täytyy vielä lisätä, soijalesitiini on ostoslistalla. Lisäksi aion ottaa käyttöön Spirulinan.

Onko jollakin kokemusta Spirulinasta? Mielelläni kuulisin, kuinka on vaikuttanut vai onko mitenkään? :)


Paino tänään 63.1kg. Painon ei tarvitsisi välttämättä laskea yhtään, kunhan läski korvautuisi lihalla ;) Treenitkin on alkanu kulkemaan... nyt teen jo ihan täysillä painoilla (mitä tein ennen raskautta) sen kaks kierrosta. Seuraavaksi kokeilen kolme kierrosta.

Alkuun pääseminen

No niin! Nyt on päästy alkuun treenauksen ja ruokavalion suhteen :) Olo on pirteä eikä nälkäkään ole vaivannut.
Toissapäivänä vedin kaks kierrosta (kolmesta) tosi pienillä painoilla, mm. askelkävelyt ilman painoja kokonaan. Ihan varovaisesti vaan. Tänään sitten kokeilin jo vähän lisätä painoja ja tein kaks kierrosta jättiläissarjana. Ekan kierrokset 30 askelkävelyä tein painojen kans, tokan kierroksen 20. Loput kymmenen piti tehdä ilman painoja. Huomaa kyllä että tässä on melkein vuosi makoiltu... :I Mutta tästä on hyvä nousta! :)
Mahtavaa kun voi treenata kun pienimmät nukkuu (siis jos sattuu niin hyvin, että nukkuvat yhtäaikaa päiväunet). Vaikka tekee koko treeninkin, sen kolme kierrosta, sen kyllä ehtii pienten päiväuniaikaan.
Nyt oon aivan innoissaan tuosta treenaamisesta!! Tänään oisin jo tehny sen 3 kierrosta, mutta vauva heräsi joten täytyi jättää kahteen. Jos huomenna en ole kovin kipeä, teen treenin kokonaisuudessaan! :) Jei, tästä se lähtee!! (Ja kesä + shortsikelit tulee ihan pian!)

Vauvan kans on menny tosi hyvin. Tyytyväinen pikkuinen <3

Ystävänpäivänä

Aamuisin olen soitellut osastolle vasta n. klo 11, jolloin lääkäri on kiertänyt potilaat. Torstaina en ollut vielä ehtinyt soittaa, kun puhelimeni soi ja osastoltahan se oli. Sydän hyppäsi kurkkuun! Eihän ne sieltä koskaan soita jos jotain todella akuuttia käännettä huonompaan ei ole tapahtunut. Ääni väristen vastasin.
Lääkäri oli kierrolla sanonut, että oliskohan vanhemmilla valmiudet ottaa vauva kotiin? <3 <3 <3 Arvatkaa oliko?! ;D
Torstaina, ystävänpäivänä meille siis muutti uus pieni mies! <3 Raskausviikkoja tuolloin 36+3. Ihanasti on kotona arki alkanut sujumaan! Kiitollisia ollaan tuosta pienokaisesta! <3

Nyt olen sitten tilassa, jossa maito on riittävää ja nyt siis tarkoitus on aloittaa syömispuolien tarkkailu, mistä oli alkuvuodesta puhetta. Yhden lyhyen kotijumpan tein ihan kokeillaakseni, miltä kehossa tuntuu. Syväkyykyt ja muut ponnistamiset ja suorat vatsalihakset ovat siis kiellettyjen listalla vielä. Mutta ihmeen tuntuvan jumpan sain siitä huolimatta aikaiseksi ;) Ehkä syynä tosiaan sekin, että viime kesästä asti ollaan lähinnä makoiltu sohvalla ;)

Paino on nyt tasan 2kg lähtöpainosta. Keho on löysä liikkumattomuuden vuoksi. Mutta tästä pikkuhiljaa, päivä kerrallaan eteenpäin :)
Nyt tärkein on saada ruokavalio ja maidontuotanto balanssiin, siten että maito riittää vaikka muokkaan omaa ruokavaliotani.

Onko teillä muuten avokado päivittäisessä ruokavaliossa? Itse olen ottanut sen mukaan ihan vast'ikään. Imetysaikana ihoni kuivuu hurjasti (varsinkin selästä ja käsivarsista) ja nyt yritän ujuttaa terveellisiä, pehmeitä rasvoja ruokavaliooni.
Tulipas tästä sekava soppa, mutta eiköhän tärkeimmät tullu selväksi ;)
Nyt sitten vaan kesäksi kuntoon! :)

Tänään

Alkuviikosta piti olla kotiutus. Ei ole.

Pikkuinen ei jaksa syödä vielä kuin n. puolet ruuistaan. Eli ei toteudu unelma alkuviikosta kotiin.. :'(

Koitan asennoitua. Reipastua. Uskoa, että kaikki on vauvalla ihan hyvin. Vaikka luulen tietäväni, että paras olisi äidin lähellä. Se vaan nyt ei ole mahdollista.
Joka toinen päivä ajan 320km päästäkseni pariksi tunniksi pienen luo.
Mutta on se sen arvoista! Rakkaani <3

Aamun olen siivonnut ja pyykännyt. Jatkan ompeluilla. Päivät on täytettävä tekemisellä, etten liiaksi ikävöi pienintäni.

Päivä kerrallaan..

.. mennään eteenpäin.
Yritän ajatella, että jokainen päivä on päivä lähempänä pienen kotiuttamista. Nyt on kyse enää syömisestä -- sitten kun pikkuinen jaksaa syödä ruokansa, hän pääsee kotiin. Alustavasti oli puhe ensi viikosta <3
Toisaalta meinaa iskeä paniikki, turvakaukalo on pesemättä ja sänky laittamatta...
Tuntuu niin hullulta, että kohta me saadaan vauva :) Enää ei tunnu yhtään siltä, että olisin synnyttänyt reilu viikko sitten. Jotenki ihan epätodellinen olo, että meillä on oikeasti vauva joka tulee ihan pian kotiin! <3

Ompelurintamallakin tapahtuu. Pitäis vaan muistaa kuvailla.

Raskasta

Itken.

Mitä tein väärin? Olenko niin huono ihminen, etten saa kannettua vauvaani täysiaikaisille viikoille? Miksi taas piti käydä näin?
Kuinka paljon vauvaan sattuu kaikki verikokeet, päivittäiset pistämiset?
Kuinka paljon vauva kärsii, kun ei saa läheisyyttä eikä ihokontaktia/ äidin syliä päivittäin?
Miksi sairaalaan pitää olla melkein 200km?
Miksi raskauden piti taas loppua liian aikaisin? Mitä tein väärin?

Niin ikävä pikkuista. Vaikka kaikki onkin nyt jo ihan hyvin.
Miten voi tuntea näin pakahduttavaa tuskaa, kun en voi olla vauvan luona.

Joka toinen päivä pyrin käymään pikkuiseni luona. Se on aivan liian vähän. Kumpa saisin jo pian pikkuiseni kotiin, paidan alle.


Hän on viikon vanha tänään.

Synnytys rv 34+0

Niinhän siinä sitten kävi. Kuten pelkäsinkin.
Meillä on keskosvauva. Ihanin sellainen! <3

Vedet menivät rv 33+5 ja ambulanssilla yliopistolliseen sairaalaan. Sain kortisonipiikit, synnytys ei ollut vielä käynnissä. Makoilin osastolla pari päivää antibioottitipassa (joka aloitetaan rutiinisti vesien menon jälkeen jos synnytys ei käynnisty, mulla sitä yritettiin vielä estellä). Ma aamuna tehtiin oksitosiinirasite (=kokeiltiin, kestääkö vauva supistukset) ja kun se onnistui, synnytys käynnistettiin.
Iltapäivällä meille syntyi pikkuruinen poika, 2165g ja 44cm. <3

Sai heti 9 pistettä, mutta hengitys sen verran ponnistavaa että laitettiin nasaaliin. Nasaalissa yön yli, pari tuntia viiksillä (kummassakin vain huoneilma, ei happea) ja sen jälkeen on pärjännyt itse! Tulehdus, joka luultavimmin aiheutti vesienmenon, tarttui kuitenkin vauvaan. Vauvalla siis vielä antibioottitippa ja tietysti nenämahaletku, ei jaksa syödä vielä itse muutamaa milliä enempää. Mutta kaikki muuten hyvin, ja sielä pikkuinen kasvaa ja vahvistuu! <3 <3
Itse pääsin pois jo tiistaina, mutta eilen sain kohtutulehduksen oireet. Oma pöpöni ei siis vielä kukistunut sairaalan muutaman päivän antibiooteilla, ja nyt jatkuu kuuri suun kautta.

Kaikki kuitenkin olosuhteisiin nähden hienosti! :)

P.s. Saumurikin ois jo postissa!